Epäonnistuminen vai oppimiskokemus?

Onnistuminen tuntuu mukavalta. Koet itsesi kyvykkääksi, kun olet suoriutunut jostain tehtävästä. Saat selkääntaputuksia ja hymyjä kanssaihmisiltä. Sinun on helpompi olla tyytyväinen itseesi onnistumisen jälkeen. Onnistuminen kasvattaa itseluottamusta ja lisää motivaatiota. On monia tapoja lisätä onnistumisia, mutta nyt käsitellään epäonnistumista, virheitä ja pettymystä. Koska nekin kuuluvat urheiluun, kilpailemiseen ja elämään.

Kun jokin asia on merkityksellistä, liitämme helposti siihen omaa identiteettiämme. Alitajuisesti koemme, että suorituksemme peilaavat arvoamme ihmisenä. Ryhdymme arvottamaan itseämme suoritustemme kautta. Haemme muiden ihmisten huomiota, hyväksyntää ja arvostusta tekojemme kautta, kilpailusuorituksilla. Jos onnistun, minusta pidetään. Käänteisesti se tarkoittaa sitä, että jos epäonnistun, en ole arvokas, minusta ei pidetä. Tämähän ei ole totta, kuten usein mielemme tuotteet, ajatukset, eivät ole totta. Siitä huolimatta ajatukset vaikuttavat jatkuvasti tunteisiimme. Ja kyllähän se sitten jännittää ja tulee epäonnistumisen pelkoa, jos kilpailusuorituksen panoksena on oma ihmisarvo. Kilpailijana tulisikin osata eriyttää oma identiteetti kilpailijaidentiteetistä. Kilpaileminen on vain kilpailua, välillä siinä onnistutaan ja välillä epäonnistutaan.
Epäonnistuminen on epäonnistumista, jos siihen asennoituu niin. Kaikki virheet ja epäonnistumiset voi myös nähdä osana urheilijan oppimispolkua, oppimiskokemuksina. Ihmiset helposti näkevät muissa vain onnistumiset ja menestymiset, mutta unohtavat, että jokaisen menestyjän takana on myös paljon epäonnistumisia ja virheitä, oppimiskokemuksia. Kuten sananlasku sanoo, virheistä oppii. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että myös onnistumisista oppii. Virheen sattuessa on hyvä analysoida miksi näin kävi, miten voisin tehdä toisin seuraavalla kerralla ja sitten päästää siitä irti. Kukaan ei muista sinun virheitäsi, paitsi sinä itse, jos niitä jatkuvasti kertaat mielessäsi. Mutta muistatko käydä läpi mikä meni hyvin, kerrata onnistumisia, vahvistaa niitä?

Joskus asetamme tietoisesti tavoitteita kilpailuihin, joskus ne ovat tiedostamattomia. Tavoiteasettelu vaikuttaa siihen, miten koet lopputuloksen. Jos et ole selvillä omista tavoitteistasi kilpailun suhteen, voi olla, että olet tiedostamattasi asettanut itsellesi liian kovia tavoitteita, jotka aiheuttavat paineita ja jännitystä. Selkeillä realistisilla ja suoritukseen liittyvillä tavoitteilla voit selkeyttää harjoittelua ja vähentää pettymyksen mahdollisuutta kilpailutilanteessa.

Jokaisesta meistä olisi kivaa menestyä, mutta oletko tehnyt tarvittavan työn, vai toivotko vain? On turha odottaa parasta suoritusta kilpailuissa, jos arkiharjoittelu on kovin vaihtelevan tasoista. Toisaalta jos sallit itsellesi muutaman virheen suorituksessa, saattaa se antaa sinulle rennomman otteen kilpailuun, ja sitä kautta suorituskin voi parantua. Ja täydellistä suoritusta ei kannata tavoitella, koska täydellisyys on mahdotonta.

On hyödyllistä opetella huomaamaan, miten itselleen selittää onnistumisia ja epäonnistumisia. Itsetuntoa tukeva tapa selittää onnistumista, on ajatella onnistumisen johtuneen omista ansioista, kun taas epäonnistumisen ajatellaan johtuvan ulkoisista tekijöistä. Toinen tapa selittää tulosta on kuitenkin päinvastainen; mikäli onnistuu, näkee sen johtuneen enemmän ulkoisista tekijöistä, kun taas epäonnistumiset johtuvat puutteellisista omista ominaisuuksista. Miten sinä selität itsellesi onnistumiset ja epäonnistumiset? Koska asioissa on aina monta puolta ja tekijää, voisitko selittää epäonnistumisia hieman enemmän itsetuntoa tukevalla tavalla, ottaen kuitenkin vastuun oppia virheistä?

Kun se pettymys sitten iskee epäonnistumisen jälkeen, anna tunteelle tilaa. On sallittua olla pettynyt, surullinen, jopa vihainen. Saa näyttää tunteensa itkemällä ja hakemalla lohtua läheisiltä henkilöitä. Läheisten myötätuntoiset sanat ja halaukset lohduttavat ja helpottavat. Se mistä olemme vastuussa, on käytöksemme. Pettymyksen aiheuttaman tunteen purkaminen käytöksellä kanssaihmisiin ei kuuluu urheilijamaiseen käytökseen. Mikäli tunteen säätely on haastavaa, ota aikalisä ja käy kävelyllä. Löydä suhteellisuudentaju, myötätunto itseäsi kohtaan ja yhteinen ihmisyys. Kaikki tekevät virheitä, kaikki epäonnistuvat joskus, sellaista sattuu, eikä kyse ole siitä, että olisit huono ihminen vaan oppimiskokemuksesta, jonka avulla sinusta tulee yhtä kokemusta taitavampi. Olet arvokas ihminen ja sinusta pidetään vaikka ei nyt tällä kertaa mennyt niin kuin Strömsössä.

Anna Andersen on sertifioitu urheilupsykologi ja psyykkinen valmentaja.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s