Tietoisuustaidoissa, Mindfulnessissä, puhutaan hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta, mutta mitä sillä hyväksymisellä oikein tarkoitetaan? Ettäkö pitää ottaa vaan kaikki vastaan ja olla riepoteltavana kuin tiskirätti? Juu ja ei. Juu, ottaa kaikki vastaan, mutta ei olla riepoteltavana, ei tunteiden, ajatusten tai ulkoisten asioiden.

Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, hyviä ja ikäviä asioita, hyviä tunteita ja kielteisiä tunteita. Kaikenlaisten kokemusten näkeminen osana elämää on hyväksymistä. Elämä ei ole yhtä onnea ja autuutta. Jatkuva onnellisen ja täydellisen elämän tavoittelu voi kääntyä itseään vastaan, koska sitä ei voi koskaan saavuttaa. Ja hyvät tavoitteethan on saavutettavissa. Onnellisuus löytyy mielen tyyneydestä kohdata vaikeammatkin hetket. Joskus on parempi vaan todeta ”tällaista tämä minun elämäni nyt on” ja jatkaa elämistä. Yleensä elämällä on tapana muuttua ajan kanssa ihan kuin itsestään, koska elämä on jatkuvaa muutosta.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä, ettei voisi unelmoida, haaveilla, suunnitella, asettaa tavoitteita ja tehdä muutoksia. Muutoksetkin voi tehdä hyväksyen ne resurssit ja voimavarat mitä kulloisellakin hetkellä on käytössä. Hyväksyä se elämän tosiasia, ettei aina ole mahdollista tai tarvetta muuttaa kaikkea kerralla. Hyväksyä, ettei aina voi voittaa tai onnistua. Nähdä pienetkin askeleet onnistumisina tai epäonnistumiset oppimiskokemuksina.

Hyväksymistä tarvitaan silloin, kun asiat eivät suju optimaalisella tavalla. Hyväksymistä tarvitaan silloin, kun vaikeat tunteet nousevat pintaan. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että kohtaa epämukavat asiat ja tunteet, ei torju, kiellä tai taistele niitä vastaan. Ei takerru tai ryhdy murehtimaan. Ei käytä sisäistä energiaa vastustamaan jotain, johon ei voi vaikuttaa. Ei jää vatvomaan tai kauhistelemaan. Ei ryhdy sättimään tai syyllistämään itseään tai muita. Kuinka helposti vaivummekaan yleistämiseen ”miksi minulle käy aina näin”, vaikka ”ihan kaikille käy joskus näin”.

Jotta pystyy hyväksymään, tulee tiedostaa. Ulkoiset asiat herättävät tunteita ja ajatuksia. Kun tiedostaa ne, voi valita tietoisesti miten toimii, automaattisen reagoinnin sijaan. Hankalien tilanteiden nostamat vaikeatkin tunteet voi kohdata ja hyväksyä, niitä ei tarvitse yrittää tukahduttaa tai muuttaa. Kieltäminen tai tukahduttaminen vain vahvistaa sitä mitä yrittää poistaa. Ihmisellä on uskomaton kyky toimia hankalista tunteista huolimatta, kun hän hyväksyy ne osaksi elämää. Kun tietoisesti hengittäen tarkkailee tunteitansa, niillä on taipumus lieventyä. Ja lisäksi aina voi suunnata hieman myötätuntoa itseään kohtaan kun tiedostaa epämiellyttävän tunteen.

Ihmismielellä on myös automaattinen taipumus ryhtyä jatkuvaan ongelmanratkaisuun ajatusten tasolla ja lähteä kertomaan tarinoita tapahtumista. Elämän hankalissa tilanteissa on helpottavaa tiedostaa, että ajatustemme tuottamat tarinat tapahtumista eivät ole muuta kuin mielemme tuotteita, eivät välttämättä totuuksia tapahtumista. Kun tiedostamme mielemme ajautuneen automaattiselle murehtimisen tielle tai negatiivisten ajatusten kierteeseen, voimme vain todeta ”kas, siellä se minun mieli nyt taas menee” takertumatta ajatuksiin.

Isomummoni, joka eli lähes satavuotiaaksi, harjoitti Mindfulnessia. Tosin sitä ei siihen aikaan kutsuttu Mindfulnessiksi, vaan hän oli tutustunut nuorena matkoillaan buddhalaiseen filosofiaan. Isomummoni viljelikin suvussa sanontaa, joka on toiminut ohjenuoranani jo pidempään: ”Aina kaikki ei mene niin kuin meinaa, mutta ei se mitään kun sen tietää, ja se on miten sen ottaa”.

Harjoitetaan hyväksymisen taitoa. Kohdataan ja hyväksytään asiat, kokemukset, tunteet, ajatukset, itsemme ja toisemme juuri sellaisina kuin ne nyt ovat, tässä hetkessä.