Miksi sinun tulisi kohdella itseäsi kuin parasta ystävääsi?

Viime vuosien tutkimuksissa myötätunto itseä kohtaan on yhdistetty moniin ominaisuuksiin, jotka tukevat psyykkistä hyvinvointia ja parempaa elämänlaatua. Silloin kun itseluottamus pettää tai itsetunto laskee, myötätunto itseä kohtaan auttaa. Parasta myötätunnossa itseä kohtaan on se, että se on aina mahdollista. Silloinkin kun lohtua tai tukea muilta ihmisiltä ei ole saatavilla, sinä itse olet aina paikalla.

Nykyajan ulkoiset arvot, kuten menestyminen ja ulkonäkö, vaativat ihmisen itseluottamukselta ja itsetunnolta paljon. Itseluottamus ei kuitenkaan ole stabiili tila, vaan vaihtelee saavutusten ja suoritusten mukaan. Saavuttaakseen hyvän itsetunnon, ihminen tekee sosiaalista vertailua. Ollakseen tyytyväinen itseensä, yksilön täytyy kokea olevansa parempi kuin muut, tai ainakin parempi kuin keskiverto. Paradoksi onkin, etteivät kaikki voi olla keskivertoa parempia. Eikä kukaan voi tietenkään olla täydellinen, vaikka usein sitä itseltämme vaadimmekin. Itsetunnon nostaminen muiden kustannuksella saattaa aiheuttaa myös ikäviä sivuilmiöitä, kuten kiusaamista, ennakkoasenteita ja narsismia.

Tässä menestymisen pakossa on syntynyt itsensä piiskaamisen kulttuuri. Useimmat suorastaan ruoskivat itseään, luullen että se on paras tapa motivoida itseään kohti parempaa suoritusta. Ja mahdollisen epäonnistumisen kohdatessa antavat sisäisen kriitikkonsa pauhaa; ”olisihan sinun pitänyt pystyä siihen, senkin typerä häviäjä”. Puhuisitko sinä näin ystävällesi tai edes ihmiselle josta et erityisemmin pidä?

Miksi ihmiset sitten puhuvat itselleen alentavasti ja epäkunnioittavasti? Osittain säilyttääkseen kontrollin tunteen, ”minähän se olen joka itseäni määrään”. Ja toisaalta heikkouden todellinen näkeminen ja myöntäminen saattaa olla vielä kivuliaampaa kuin itsensä sättiminen. Itsekritiikillä on kuitenkin juurensa evoluutiossa. Kun aikoinaan todellinen uhka oli leijona, tarvittiin stressihormoneja, kortisolia ja adrenaliinia, jotta päästiin pakoon hyökkääjää. Nykymaailmassa hyökkääjä kuitenkin tulee sisältäpäin. Kun ihminen kritisoi itseään, hän oikeastaan kritisoi käsitystään tai uskomuksiaan itsestään. Nykyinen uhka on se riittämättömyyden tunne, jota epäonnistuminen aiheuttaa.

Joskus ihmiset luulevat, että jos itsensä haukkumisen sijaan kohteleekin itseään myötätuntoisesti, on itselleen armollinen ja sallii erehdykset, niin tulee laiskaksi ja omahyväiseksi, lepsuksi ja saamattomaksi. Onneksi tutkimukset todistavat, että asia on päinvastoin. Itsensä sättijät saavat ehkä aikaan jotain, mutta samalla aiheuttavat itselleen stressiä ja ahdistusta sekä itsetunnon laskua, pahimmillaan masennusta. Tutkijat ovat kuitenkin selvittäneet, että itseään kohtaan myötätuntoiset ihmiset ottavat vastuuta epäonnistumisistaan, pyrkivät muuttumaan ja heidän toimintaansa ohjaavat arvot, jotka johtavat parempiin tietoisiin valintoihin, itsestä huolehtimiseen ja vahvempaan mielenterveyteen. Itseään kohtaan myötätuntoinen ihminen ei tee asioita siksi, että kokee olevansa aina riittämätön ja siksi pyrkimään täydellisyyteen, vaan siksi että välittää itsestään.

Myötätuntoa itseään kohtaan voi harjoittaa monella tavalla. Ensinnäkin tulee olla tietoinen omasta sisäisestä tavasta suhtautua itseensä, miten ja mitä sanoo itselleen. Miten kohtelee itseään erityisesti silloin, kun kaikki ei mene hyvin. Eli kannattaa harjoittaa tietoista itsensä kuuntelua, tuomitsematta ja arvostelematta. Tiedostaa ja nähdä asiat niin kuin ne ovat. Ja kun huomaa sisäisen kriitikkonsa äänen, siihenkin voi suhtautua myötätuntoisesti. Senkin voi antaa tulla kuulluksi, ymmärtää sitä, sehän kuitenkin haluaa vain varoittaa sinua vaarasta. Ja samalla kuitenkin tietoisesti valita tapansa toimia, eikä reagoida vaistojen varassa. Itselleen kannattaa puhua myötätuntoisesti ja ymmärtävästi, kuten puhuisi hyvälle ystävälleen.

Tärkeää on myös muistuttaa itseään elämän inhimillisyydestä. Kaikilla meillä on omat subjektiiviset kärsimyksensä ja tuskansa tässä elämässä. Yleensä kun ihminen ei ole tietoisessa tilassa, vaan ajatustensa ja tunteidensa myllerryksessä, hän saattaa ajatella ”miksi juuri minulle käy aina näin?”. Kuulostaa tutulta, eikö? Tämä johtaa helposti itsesääliin ja sosiaaliseen eristäytymisen tunteeseen. Jos näinä hetkinä muistuttaa itselleen, että elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä ihan jokaisen ihmisen kohdalla, yhteys ihmisyyteen ja yhteenkuuluvuuden kokemukseen vahvistuu. Kun sallimme itsellemme epäonnistumiset osana elämää, paineet suorittamisesta vähenee ja suoritukset paranee.

Onneksi meille nisäkkäille on luonnollista turvaa luova hoivasysteemi. Kun kohtaamme vaikean tilanteen tai epäonnistumisen, voimme lohduttaa itseämme myös fyysisillä eleillä. Kun koskemme itseämme myötätuntoisesti, stressihormonitaso laskee ja oksitosiinia vapautuu. Ihan kuten äidin sylin tuoma turvallisuuden tunne. Itseään voi silittää, halata tai pitää käsiä rinnan päällä, ajatellen myötätuntoisia ajatuksia itseään kohtaan.

On sanonta, että olet itse pahin vihollisesi. Miltä tuntuisi, jos olisitkin itse paras ystäväsi?

Tule mukaan oppimaan lisää itsemyötätunnon harjoittamisesta Pilotsiin 28.11.2017

http://www.pilotshelsinki.com/#workshops-1

Lähde: www.self-compassion.org, Self-compassion by Dr. Kristin Neff

Advertisements

One thought on “Miksi sinun tulisi kohdella itseäsi kuin parasta ystävääsi?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s